That feeling of waiting for some potentially life changing news. When you don't want to make plans, but you can't help yourself. When you feel like you may jinx it if you plan too much, but planning is in your nature. When you play out scenarios in your head, but try to focus on the worst case ones, just to reduce the disappointment you fear is inevitable. When you're trying hard not to get carried away, not to let yourself get too excited, and just to keep your feet on the ground - and fail miserably.
I hate that feeling. But oh, how I love it.
Tiedän tunteen ^^ Näen jo itseni yhdessä työpaikassa jota järjellä ajatellen tuskin saan ja jota en välttämättä edes halua...
ReplyDeleteP.s. Edelliseen postaukseen: mä oon se suomalainen joka raapi päätään ja mietti, että oonko ymmärtänyt jotain väärin :D Että kirjoitetaanko enkun laitokselle gradu jo kandivaiheessa vai mitä meni ohi. Onnea valmistumisesta joka tapauksessa!
Joo, luin sun postauksen siitä aiheesta ja vähän samoissa fiiliksissä olen itsekin :)
DeleteJa siis mulla oli sellanen tilanne että koska olin poissa kaksi syksyä niin aineopinnoista jäi muutama kurssi roikkumaan, joten en saanut kandinpapereita ulos ennen kuin olin tehnyt ne kurssit. Eli periaatteessa tein gradun ihan aikataulun mukaan, mutta otin kandinpaperit ulos "myöhässä" :) Ja kiitos!